Roskalainaa

Harri Tahkola

Kävin vasta pankin tarjoamassa lounasseminaarissa. Syönnin lomassa kuulimme pankin näkemyksiä maailman taloustilanteesta ja suhdannenäkymistä. Moni käyrä sojotti alaspäin ja jonkun kalvon kohdalla näytti jo kaikki tulevaisuudenusko kadonneen. Mutta joissain paikoin siellä oli herkkupalojakin, jotka antoivat uskoa tulevaisuuteen ja innostivat jatkamaan talouselämän pyörteissä.

 

Keskustelimme myös pankkien yritysrahoituksesta. Olen useaan kertaan viime vuosina todennut, että yritykset eivät saa pankista rahaa investointeihinsa. Pankkien vastaus on toistuvasti ollut, että hyvät hankkeet saavat rahaa. Ja niinhän ne saavatkin, mutta ”hyvän hankkeen” täytyy olla niin hyvä, ettei siihen enää lainarahaa tarvitsekaan. ”Hyvän hankkeen” raja on vedetty todella korkealle. 

 

Tällä kertaa paikalla ollut pankin toimitusjohtaja oli asiasta kanssani samaa mieltä. Hatunnoston arvoista rehellisyyttä. Hän sanoi asian olevan juuri noin ja syyksi hän kertoi yhteiskunnan asettamat vakuusvelvoitteet pankeille. Hän totesi, että yhteiskunnan valvontaviranomaisten mittareilla lähes kaikki yritysluotot kuuluvat roskalainaluokkaan.

 

Niin, sylttytehdas löytyykin EU:n ja Suomen viranomaisista. Investointipankki Lehman Brothersin kaatumisen jälkeen lähdettiin kiristämään ankarasti pankkien valvontaa. Ja kävi niin kuin hyvin usein ennenkin, että satula tuli maksamaan enemmän kuin hevonen. Lopputuloksena on nyt se, että EKP kaataa pankeille rahaa, jotta ne lainaisivat rahat edelleen yrityksille. Kuitenkin pankeille asetetut vakuusvaateet estävät lainaamisen. Ollaan siis oravanpyörässä, jossa pankkien ja keskuspankkien välillä seilaavat miljardit, joiden pitäisi päätyä lainoituksen kautta investointeihin. 

 

Uskoakseni lainamarkkinoiden avautumiselle voitaisiin tehdä jotain. Se vaatisi vain poliittisia päätöksiä pankkien vakavaraisuussäännösten ja luottojen luokittelusäännösten muuttamisesta. Ja koska tämä on politiikkaa, me kaikki voimme omalta osaltamme vaikuttaa. 

 

- Harri